sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sytopipokeräys

Hei taas pitkästä aikaa!

En ole aikoihin ehtinyt tehdä käsitöitä, mutta nyt innostuin trikoopipojen ompelusta syöpään sairastuneille sytostaattihoitoja saaville lapsille ja nuorille. Kerään ommeltuja sytopipoja Tyksiin sekä lasten että aikuisten osastoille. Kun itse sain sytostaatteja, tarjolla oli vain kudottuja puuvillapipoja. Sellainenkin oli kiva saada, mutta silloin ostin kuitenkin pari trikoista meandi-pipoa ja käytin niitä mieluummin. Uskon, että monet lapset, nuoret ja nuoret aikuiset käyttäisivät mielellään nyt muodissa olevia trikoopipoja, joihin jää päälaelta tyhjää tilaa.


Trikoopipo on nopea ommella, niitä pystyy hurauttelemaan useamman illassa, eikä tarvitse omistaa saumuria, jousto-ommel käy hyvin. Itsekään en saumuria omista. Täältä löytyy hyvä ohje pipon ompeluun. Siinä tosin on kuvissa aika lyhyt malli eli kaavasta kannattaa tehdä pidempi.

Kaavan voi ottaa omasta vanhasta trikoopiposta, kuten itsekin tein: pipo vain isolle paperille ja piirtämään ääriviivoja, paperi kaksinkerroin pääaukon kohdalta ja sitten leikataan. Näin siitä saa pitkämäisen soikion. Jos omistaa vain A4-kokoisia papereita kuten minä, niin mainosposti on tähän tarkoitukseen sopivan isoa.



Sitten vaan trikookangas nurinpäin kaksinkerroin ja langansuunta niin päin, että pipo venyy leveyssuunnassa, kaava nuppineuloilla kiinni ja leikkaamaan. Saumanvarojen kanssa tulee aikuisten pipo (mikäli kaava on aikuisten piposta tietenkin) ja ilman saumanvaroja lasten tai nuorten pipo kankaan joustavuudesta riippuen. Koolla ei ole niin väliä, koska näitä tarvitaan kaikenkokoisille ja ihmiset voivat sitten sovittaa niitä ennen valintaa.

Jos joku haluaa osallistua keräykseen, minulle voi lähettää pipon ottamalla yhteyttä blogiprofiilini sähköpostiosoitteeseen. Vien pipot Tyksiin maaliskuussa eli sinne asti on aikaa ommella. Jos posti tuo minulle pipoja, voin laittaa niistä kuvia sitten tänne blogiinkin.


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lippiksiä ja muuta

Nyt kun tässä blogissa on ollut näin pitkä tauko, ettei tätä varmaan kukaan enää lue, niin lätkin tänne vain näitä kuvia tekeleistäni ilman sen kummenpaa selostusta, lähinnä itselleni muistiin.

Ehdin tänään taas pitkästä aikaa pojan päiväunien aikana ommella jotain. Oli mukavaa tehdä välillä jotain muuta kuin ruokaa tai mehua :) Kaavat on omasta päästäni ja kankaat jotain kaapin perukoilta löytyneitä jämiä. Kaupasta olisi toki löytynyt hienompia, mutta ihan kivat näistä silti tuli ja pysyy päässä.




Samalla tein tuubihuivin

Trampoliiniin tuunasin pehmusteen.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Villahousutuunaus

Olen viime aikoina keskittynyt ihan muihin asioihin kuin käsitöihin, lähinnä sairastamiseen ja hoidoista selviytymiseen. Uusi ravintoaiheinen blogini löytyy täältä.

Lisäilen tänne silti vielä hyvin harvakseltaan käsitöitä, joita ehdin jossain välissä tehdä. Oli oikein mukavaa taas pitkästä aikaa vähän neuloa. Tuunasin näistä villahousuista pojalle lämmikettä myös täksi talveksi purkamalla sukkaosat ja neulomalla tilalle pitkät resorit.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Lisää kopioita


Tykkäsin näistä joogahousuista niin paljon, että piti tehdä toisetkin ja lisäksi yhdet kesäisemmät. Pojallekin piti tehdä omat, mutta sitten kävi niin että hävitin sen lopun kankaan, enkä löydä sitä enää mistään. En tajua, miten se voi kadota sillä tavalla.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Syöttiksen tuunaus



Helppo solmukiinnitys, koska pojan ruokailutavoilla nauhaa on pestävä usein :)

Pari varanauhaa pesun ajaksi


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lapaset

 
 Malli: oma
Lanka: Drops alpaca ompelulangalla vahvistettuna
Puikot: 2,5
 


lauantai 16. maaliskuuta 2013

iPhone-pussi



Virkkasin puhelimelle pussin kaksinkertaisesta alpakkalangasta (Dropsin vaaleansininen ja Alpaca silkin harmaansininen). Ripustuskoukun otin vanhasta kännykkäkotelostani.


Pussukka on niin tiukka, ettei kännykkä pääse putoamaan. Halusin tuollaisen ylhäältä avoimen mallin, jotta kuulokkeet mahtuvat hyvin paikoilleen. Kuuntelen nimittäin päivittäin podcasteja tai äänikirjoja kotitöiden ohessa. Parasta on kuitenkin neuletyön ja äänikirjan yhdistelmä.